Asetan sormet vielä yhden kerran läppärin näppäimistölle. Tämänkin lauseen olen jo onnistunut kirjoittamaan kolmesti – tietenkin hieman eri muodossa joka kerta. Kyse ei ole siitä, ettenkö tiedä mistä kirjoittaa. Päinvastoin! Viikossa on ehtinyt tapahtua niin paljon, että koitan miettiä miten saan kaiken riittävän kompaktisti kerrottua. Oikeastaan en ole itsekään täysin sisäistänyt mihin olen päässyt, mutta kai se nyt olisi vähitellen itsekin uskottava: olen Adeccon 2020 kesätoimari.
Mitä sitten käytännössä tarkoittaa, että on Adeccolla kesätoimari? En ollut maanantaina vielä itsekään täysin varma, mutta sen verran hienolta pestiltä tämä kuulosti 22-vuotiaan opiskelijan korviin, että aloin hyvissä ajoin jännittää. Mitä toimitusjohtaja laittaa päälle? Mitä minulta odotetaan? Mitä jos en osaakaan mitään? Maanantaina halusinkin sitten lähteä riittävän ajoissa kotoa, että en varmasti olisi myöhässä. Huomasin kuitenkin matkalla, että olisin melkein tunnin ajoissa ja ajatus siitä, että odottelisin paikanpäällä alkoi kammottaa. Pientä tuskahikeä oli huomattavissa. Päätin siis hypätä kyydistä 5km ennen Adeccon pääkonttoria ja kävellä sinne. Pian en kuitenkaan enää ollut varma hikoilinko omaa jännitystä vai sitä, että ulkona oli vain niin pakahduttavan kuuma työvaatteissa. Työkengätkin hiersivät kantapäihin rakkulat. Ajattelin itsekseni: tästä se siis lähtee.
Kuten sitä yleensä käykin, niin tajusin myöhemmin, että jännitin aivan turhaa. Loppuviikosta uskalsin jo vaihtaa työkengät lenkkareihin. Kiitos tästä kuuluu työkaverilleni Petelle, joka sanoi, että hän lähtee asiakaskäynnille aina shortseissa. Hän kehotti täten minuakin laittamaan päälle vaatetta, joka tuntuu itselle hyvältä. Työkengät vaihtuivat lenkkareihin ja bleiseri vaihtui nahkatakkiin. Adeccossa saa olla vapaasti oma itsensä – oli sitten toimari tai ei.
Lenkkarit veivät minut sitten mitä hienoimpiin tapaamisiin. Jo ensimmäisenä viikkona pääsin tutustumaan markkinointiin, rekrytointiprosessiin, asiakastyöhön ja johtoryhmätyöskentelyyn. Tein suuren huomion; kaikki tekeminen on erittäin ihmislähtöistä. Yritykset eivät ole todellakaan vain rahantekokoneita, vaan ihmisistä koostuvia organismeja, joissa työskennellään päivittäin isojen tunteiden ja elämän parissa. Jokaisella on oma tarinansa, oma suhtautumisensa työhön ja oma käsitys siitä, mikä elämässä on tavoiteltavaa. Olen kiitollinen jo nyt jokaisesta kohtaamisesta, sillä luon niissä jatkuvasti uutta käsitystä yritysmaailmasta, johtamisesta ja minusta itsestäni.
Olen ylpeä kollegoistani. He tekevät työtä antaumuksella ja sydämellä. Toivonkin, että kasvan itsekin ihmiseksi, jota joskus voin samalla tavalla arvostaa kuin ympärilläni olevia Adeccolaisia. Suuresti arvostan myös Adeccon toimitusjohtajaa, Sami Itania. Sami kuuntelee, kyselee ja on aidosti kiinnostunut. Toimitusjohtajaksi Samikin on vielä nuori, mutta tietotaitoa on valtavasti ja hän osaa myös hyödyntää muiden oppeja tehokkaasti. Mitä Samilta eniten haluan tulevan kuukauden aikana oppia, on omien arvojen ymmärtämistä ja niiden mukaan elämistä.
Arvoista haluankin vielä kertoa. Adecco on pääosin vuokratyö- ja rekrytointifirma. Opin jo nopeasti, että tällä alalla on vaikea kilpailla hinnoilla ja kilpailuetu löytyy pikemminkin palvelusta ja luotettavuudesta. Adeccon vahvuus piilee kuitenkin vielä jossain muussa: nimittäin Adeccon toteuttamissa arvoissa. Uskallus palkata nuori ja kokematon opiskelija toimitusjohtajaksi kuukaudeksi puhuu jo puolestaan, mutta Adecco ei ainoastaan halua tukea nuorison työllistymistä. Adeccossa halutaan aidosti tehdä hyvää ja kantaa vastuuta yhteiskunnasta. Urheiluintoilijana innostuin kun kuulin, että Adecco lahjoittaa jokaisesta työntekijöiden urheilemasta tunnista pienen summan Plan International:ille. Lenkkarit saavat siis töidenohella käydä kanssani salilla tiheämmin kuin ennen.
Nyt lähden latailemaan akkuja ja viettämään viikonloppua. Ensi viikolla hieman vanhempana ja viisaampana sekä vähemmän jännittyneenä palaan taas töiden pariin.
-Taika Nummi
Ceo for One Month, Finland 2020
Taika Nummi: Olen Isosisko, fantasiafanaatikko, luontoaddikti, entinen maajoukkuetaso kilpakävelijä ja nykyinen urheiluhullu. Olen ihmisintoilija, hieman liian herkkä ja helposti innostuva. Uskon ihmisten potentiaaliin ja pyrin löytämään kaikista sisäistä luovuutta. Saan energiaa kahvista, suklaasta ja keskusteluista tuntemattomien kanssa. Haluaisin pelastaa maailman, mutta jos nyt onnistuisin ensiksi edes saamaan omat asiani kuntoon.